Sylviatunturilla oli hiljaista, aamu oli vasta valkenemassa. Oppi-ikäinen tonttu Valoisa oli valmistautumassa päivän tehtäväänsä. Hän olisi tänään joulutalossa Lucia-neitona. Hän olikin valotonttu ja nyt oltiin taas vähän lähempänä joulua.
Tänä vuonna hän kulkisi yksinään ja laulaisi Lucia neidon laulua. Sylvi Hymni oli opettanut laulun hänelle ja hänestä oli ihana päästä laulamaan kaikille tontuille. Lopuksi herkuteltaisiin vielä Lucian päivän pullalla. Hän puki ylleen Lucia neidon vaatteet ja otti kynttilän. Nyt hän olisi valmiina laulamaan upean laulun.
" Taivaalla tähtivyö, kirkaana loistaa,
viestiä jouluyön tuikkeensa toistaa.
Taivainen kirkkaus, riemuisa julistus.
Kynttilät syttyy, kynttilät syttyy.
Metsiin jo Pohjolan vaipan luo hanki,
ja maa on valkean verhonsa vanki.
Taivaisen hohteen tuo, Lucia valon suo.
Santa Lucia, Santa Lucia.
Kiteet luo helmivyön, valkoiseen kaapuun.
Kätköstä talviyön luoksemme saapuu.
Lucia seppelpää, juhlista hetki tää.
Saavuthan luoksemme, Pyhä Lucia. "
-Hmmm, tämä tonttuovi kuuluu kyllä tähän käytävälle niin kaikki näkevät sen. Ehkäpä vielä löydän pikkutontut oven eteen. Valoisa ihasteli aivan pientä tonttuovea ja etsi sopivaa paikkaa.
HYVÄÄ LUCIAN PÄIVÄÄ KAIKILLE!
Edit. Lucia neidon päähine on ostettu jo monen monta vuotta sitten minipuuhastelua Ninalta ja on yhäkin tarkoin varjeltu kynttiläseppele. Lucianeidon pullan on taituroinut nukkekotikokit Jatta. Kiitos <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti