Sylviatunturin joulu vuonna 2024, osa 3

  Nukkekoti Väinölän joulukalenteri luukkuja lisää =) 

LUUKUT 17-24 : 

                                                 Luutu, siisitijätonttu ja Konstikas, ulkotonttu. 

                                       Elmi Kirjelmä, kirjetonttu ja Sinisointu, säveltonttu 

Sylviatunturin joulu vuonna 2024, osa 2

  Nukkekoti Väinölän joulukalenteri luukkuja lisää =) 

LUUKUT 11-16: 

                 Kirjolohekas, kalastajatonttu ja Rannankari, pyyntitonttu Kalastusmajassa. 

                                                                          Joulumuori 

                                                             Joulupukki ja Rusina koira 

Sylviatunturin joulu vuonna 2024, osa 1

 Viime vuonna Sylviatunturin hetkiä pääsi katselemaan instagramin puolelta. Blogin puolelle en ehtinyt päivittämään yhden yhtäkään kuvaa tai tarinaa. 

Tässä katsaus viime vuoteen jolloin Sylviatunturilla avattiin Nukkekoti Väinölön joulukalenteria. 

LUUKUT 1-5: 

                                                      Myytti, salaisuuksien tonttu

                                                               Tempo, assistenttitonttu

                                                            Kalle, kirjepäällikkötonttu

LUUKUT 6-10: 

                                                              Joulupukki ja Joulumuori 

                                                      Keittolainen, maustajatonttu

                                               Luutu, siistijätonttu ja Konstikas, ulkotonttu 

                                                                  Wilhelmi, vinttitonttu

Tahvon loma päättyy

 Tahvon loma päättyy 

Tohelo ja Martta Tarkanvartija ( osa 15 )

 Tohelo ja Martta Tarkanvartija ( osa 15 ) 

Tohelo ja Martta Tarkanvartija ( osa 14 )

 Tohelo ja Martta Tarkanvartija ( osa 14 ) 

Tohelo, kiiretonttu oli aivan innoissaan. Hän oli saanut toimia melkein viimeiset pari viikkoa kotitonttu Tahvon sijaisena. Tai oikeastaan joulupukki oli kyllä jo sanonut parin päivän kuluttua että oli tyytyväinen Tohelon apuun ja Tohelo voisi kysyä tarvitsisiko joku muu tonttu apua. Tohelo oli vakuuttanut Joulupukille että selviytyisi ihan mistä tahansa Tahvon työstä ja tekisi sen kunnialla Tahvon loman päättymiseen asti.

-Tohelo! Tahvon tilaama kuusi on saapunut. Se pitäisi asettaa aulaan paikoilleen ja koristella. Kuusi Taimisto, puutarhuritonttu sanoi Tohelolle.

-Ilman muuta, ilman muuta. Minä hoidan. Tohelo totesi tomerasti miettien miten hän ikinä saisi kuusen yksinään paikoilleen.

-Minä autan sinua saamaan kuusen paikoilleen mutta loput saat hoitaa itse. Tahvo kyllä tietää mistä löytyy koristeet. Kuusi Taimisto sanoi.

-Ilman muuta, kiitos kun autat. Minä en häiritse Tahvoa hänen lomallaan. Uskon että koristeet ovat vintillä,niin käyn hakemassa ne kun kuusi on pystyssä. Tohelo sanoi.

-Hyvä. Kuusi Taimisto totesi ja yhdessä he asettivat aulaan ison vihreän kuusen paikoilleen. Kuusi Taimisto jatkoi matkaansa ja Tohelo kipaisi vintille. Hän löysi kaksi koristelaatikkoa joihin oli kirjoitettu Tahvon kauniilla käsialla ”Vain kerran vuodessa koristeet. ”

-Nämähän ovat varmasti maailman upeimmat joulukoristeet. Tohelo innostui ja lähti laatikoiden kanssa alas kuusen luokse.

Tohelo koristeli innoissaan kuusta ja oli kiivennyt tikkaille asettelemaan koristeita.

-Tohelo, sinähän olet saanut aikaan oikein kauniin kuusen. Martta Tarkanvartija totesi ihaillen mielessään kuinka ahkera Tohelo oli.

Tohelo nielaisi. Hän oli yrittänyt parhaansa olla laittamatta jouluvaloja solmuun ja yritti saada koristeet kauniiseen järjestykseen ja nyt hänen ihailemansa tonttu saapui katsomaan kuusta.

-Niin, minä.... yritin oikein.. .huolella. Tohelo tunsi taas punan nousevan poskilleen. Hän piti kuusenkoristetta käsissään kuin se oli hauraampi kuin lumihiutale. Hän kipusi varovasti tikkailta alas.

Martta Tarkanvartija hymyili ymmärtäväisesti ja auttoi koristeen ripustamisessa paikoilleen.

-Näen että olet nähnyt vaivaa. Kuusi näyttää ihastuttavalta. Martta Tarkanvartija ihasteli.

-Niinkuin sinäkin. Tohelo kuiskasi aivan hiljaa.

-Mitä sanoit? Martta Tarkanvartija kysyi. Tohelo oli aivan hiljaa. Hän oli vallan unohtanut että Martta Tarkanvartijalla oli äärettömän hyvä kuulo.

-Minä tuota... Minä tuota... Minä taidan pyörtyä. Tohelo sanoi ja sulki silmänsä, sillä juuri sillä hetkellä hänestä tuntui että hän voisi pyörtyä.

Tonttujen lauluhetki Tahvolle ( osa 13)

 Tonttujen lauluhetki Tahvolle ( osa 13 ) 

Joulupukki päätti järjestää Tahvolle yllätyksenä, erityisen kiitoksen joka lämmittäisi hänen sydäntään. Joulupukki ehdotti tonttukuorolle että he harjoittelisivat Tahvolle ihan oman joululaulun. Siitä jäisi kaunis muisto Tahvolle. Sylvi Hymni kirjoitti laululle sanat ja sai tonttukuoron harjoittelemaan laulua.

-Tästä pitää sitten olla ihan hissukseen, ettei Tahvo saa mitään vihiä asiasta. Meillä on vain pari päivää aikaa harjoitella tätä. Sylvi Hymni muistutti jokaista laulajaa.

-Kuka saa Tahvon sitten aulaan juuri oikealla hetkellä? Yksi kuorolaisista kysyi.

-Minä uskon että saan Tahvon tulemaan. Tonttu vastasi ja niinpä muutaman päivän kuoro harjoittelun jälkeen tonttu pyysi Tahvoa tulemaan katsomaan olisiko hänen keräämät tavarat sopivia kierrätyshyllyyn. Käytävä tontun luokse kulki jouluaulan läpi ja sillä syyllä tonttu sai Tahvon jouluaulaan.

Samalla hetkellä kun Tahvo saapui aulaan, tontut astuivat esiin ja alkoivat laulaa Tahvolle kauniisti harjoiteltua laulua.

” Hiljainen hetki, kun tähdet loistaa,

täynnä rakkautta, laulumme tää sinulle soi. ”

Tahvo pysähtyi siihen paikkaan. Lauloiko kuoro juuri hänelle ?

”Oi Tahvo, sydän täynnä kultaa.

Huolehdit meistä, luot Joulutaloon joulun lämpöä

ja teet sen kodikkaaksi.

Oi Tahvo, kotitonttu ystävämme.

Sinä korjaat, vaalit, ohjaat ja järjestät

ja teet työtä arvokasta.

Tahvo, jokaisen nurkan, sinä tunnet niin.

Iloa tuot meille päivään jokaiseen.

Tämä laulumme nyt kaikukoon,

se kertokoon kiitoksemme.

Joulurauhaa toivotamme

ystävyyden liekin lepattaessa.

Sinä meille joulumielen tuot,

sitä emme unhoita milloinkaan....”

Tahvo oli aivan sanaton. Laulu oli niin kaunis.

-Te olette todentotta ajatelleet minua! Tämä oli niin kaunis lahja. Olen niin onnellinen, että minulla on sellaisia ystäviä kuin te olette. Tämä kyllä kruunasi lomani. En osaa edes tätä sanoin kuvailla. Tahvo pyyhi silmäkulmiaan.

-Sinun lomasi tuli juuri sopivaan aikaan. Halusimme muistaa sinua yllätyksellä kun olit niin harmissasi lomastasi. Joulupukki sanoi.

-En minä enää ole harmissani. Tahvo sanoi jatkaen. -Loma on tehnyt ihan hyvää.

-Hyvä, sehän on loman tarkoitus. Joulumuori sanoi.

-Tämä oli kyllä niin kaunis laulu. Se jää soimaan Joulutalon joka nurkkaan. Kiitos että olette perheeni. Tahvo kiitteli.

-Haluatko kuulla laulun uudestaan? Sylvi Hymni kysyi.

-Tietenkin. Tahvo ilahtui ja niin kuoro aloitti laulun uudestaan.

” Oi Tahvo. Sydän täynnä kultaa... ”. Tahvo koki olevansa äärettömän onnellinen ja vain nautti upeasta laulusta.

Laulun päättyessä Valoisa astui esiin pitäen käsissään pientä lahjapakettia.

-Tahvo, tämä lahja on meidän kiitoksemme sinulle. Joka kerta kun kuulet sen soivan, muista että me arvostamme sinua ja työtäsi ympäri vuoden. Valoisa sanoi.

Tahvo avasi lahjan ja soitti paketista löytynyttä kulkusta. Sen kilinä kaikui koko joulutalossa. Hän pyyhi kyyneliä silmistään.

-Kiitos ystävät. Tämä on enemmän kuin olisin koskaan osannut odottaa. Tahvo sanoi liikuttuneena.

-Ole hyvä Tahvo. Olet meidän ihana kotitonttu. Valoisa sanoi ja ojensi nenäliinan Tahvolle.

-Nyt saat vielä nauttia muutaman päivän lomailusta ja sitten nähdään työn touhussa. Joulupukki sanoi.

-Kyllä, on ihana nähdä teitä kaikkia ja kiitos laulusta ja kulkusesta. Muistan tämän lahjan ikuisesti. Tahvo sanoi. Hänet oli kyllä yllätetty täysin.