Tohelo ja Martta Tarkanvartija ( osa 14 )
Tohelo, kiiretonttu oli aivan
innoissaan. Hän oli saanut toimia melkein viimeiset pari viikkoa
kotitonttu Tahvon sijaisena. Tai oikeastaan joulupukki oli kyllä jo
sanonut parin päivän kuluttua että oli tyytyväinen Tohelon apuun
ja Tohelo voisi kysyä tarvitsisiko joku muu tonttu apua. Tohelo oli
vakuuttanut Joulupukille että selviytyisi ihan mistä tahansa Tahvon
työstä ja tekisi sen kunnialla Tahvon loman päättymiseen asti.
-Tohelo! Tahvon tilaama kuusi on
saapunut. Se pitäisi asettaa aulaan paikoilleen ja koristella. Kuusi
Taimisto, puutarhuritonttu sanoi Tohelolle.
-Ilman muuta, ilman muuta. Minä
hoidan. Tohelo totesi tomerasti miettien miten hän ikinä saisi
kuusen yksinään paikoilleen.
-Minä autan sinua saamaan kuusen
paikoilleen mutta loput saat hoitaa itse. Tahvo kyllä tietää mistä
löytyy koristeet. Kuusi Taimisto sanoi.
-Ilman muuta, kiitos kun autat. Minä
en häiritse Tahvoa hänen lomallaan. Uskon että koristeet ovat
vintillä,niin käyn hakemassa ne kun kuusi on pystyssä. Tohelo
sanoi.
-Hyvä. Kuusi Taimisto totesi ja
yhdessä he asettivat aulaan ison vihreän kuusen paikoilleen. Kuusi
Taimisto jatkoi matkaansa ja Tohelo kipaisi vintille. Hän löysi
kaksi koristelaatikkoa joihin oli kirjoitettu Tahvon kauniilla
käsialla ”Vain kerran vuodessa koristeet. ”
-Nämähän ovat varmasti maailman
upeimmat joulukoristeet. Tohelo innostui ja lähti laatikoiden kanssa
alas kuusen luokse.
Tohelo koristeli innoissaan kuusta ja
oli kiivennyt tikkaille asettelemaan koristeita.
-Tohelo, sinähän olet saanut aikaan
oikein kauniin kuusen. Martta Tarkanvartija totesi ihaillen
mielessään kuinka ahkera Tohelo oli.
Tohelo nielaisi. Hän oli yrittänyt
parhaansa olla laittamatta jouluvaloja solmuun ja yritti saada
koristeet kauniiseen järjestykseen ja nyt hänen ihailemansa tonttu
saapui katsomaan kuusta.
-Niin, minä.... yritin oikein..
.huolella. Tohelo tunsi taas punan nousevan poskilleen. Hän piti
kuusenkoristetta käsissään kuin se oli hauraampi kuin lumihiutale.
Hän kipusi varovasti tikkailta alas.
Martta Tarkanvartija hymyili
ymmärtäväisesti ja auttoi koristeen ripustamisessa paikoilleen.
-Näen että olet nähnyt vaivaa. Kuusi
näyttää ihastuttavalta. Martta Tarkanvartija ihasteli.
-Niinkuin sinäkin. Tohelo kuiskasi
aivan hiljaa.
-Mitä sanoit? Martta Tarkanvartija
kysyi. Tohelo oli aivan hiljaa. Hän oli vallan unohtanut että
Martta Tarkanvartijalla oli äärettömän hyvä kuulo.
-Minä tuota... Minä tuota... Minä
taidan pyörtyä. Tohelo sanoi ja sulki silmänsä, sillä juuri
sillä hetkellä hänestä tuntui että hän voisi pyörtyä.